Joko totuus nähdään asiasta tai sitten ei.
Ihminen on laumaeläin. Tämä lienee melko kiistaton tosiasia. Ihminen
tarvitsee sosiaalista kanssakäymistä. Hän haluaa kuulua johonkin
ryhmään, seuraan, kaveriporukkaan jne. Sinänsä ei ole mitään väärää että,
ihminen kuuluu ryhmään, tekee yhteistyötä, osallistuu mukaan jne.
Mutta, kuitenkin tämä ihmisten ryhmittäytyminen ei ole onnistunut
kuitenkaan ongelmitta.
Esimerkkinä sodat, uskonnolliset ja poliittiset ristiriidat.
Me sanomme olevamme suomalaisia. Mitä tarkoitamme tuolla, kun sanomme että, olemme suomalaisia? Mitä suomalaisuuteen edellytetään? Että olen syntynyt suomessa, kasvanut siellä. Juuri tämä tietty maan-osa, joka on saanut rajansa sotien määräävällä tavalla, tätä maata kutsutaan suomeksi ja olen sen kansalainen, olen siis suomalainen.
kertoa toiselle missä osoitteessa asun tämän kysyessä. Nimeämistä siis
tarvitaan ja siitä on apua tietyllä saralla. Mutta, psykologinen takertuminen
on eriasia. Oletkohan lainkaan koskaan edes ajatellut kuinka vakavasta asiasta onkaan kyse. Jotkut ns.päättäjät sanovat että ruotsi on
hyökkäämässä maahamme, suomeen tai päinvastoin ja että, nyt meidän on ryhdyttävä sotaan suojellaksemme rakasta isänmaatamme.
Saatatte kutsua maatanne rakkaaksi ja olette valmiina uhraamaan sen
vuoksi tuhansia, kenties miljoonia henkiä. Mikä oikeus juuri teillä on sanoa,
että maa on juuri teidän? Rakastattekohan todella maatanne? Jos, todella
rakastaisitte maatanne tuhoaisitteko sotimalla sitä: luontoa, eläimiä ja
ihmisiä? Vai sitäkö tuo rakastaminen teille merkitsee?
Mutta, te pidätte kiinni maastanne, kansalaisuudestanne. Täten voitte
nähdä olevanne vastuussa sodasta ja väkivaltaisuudesta mitä maailmalla
tapahtuu. Vai voitteko nähdä? Jos, ette silloin asia on sillä selvä. Haluatte
pitää kiinni kansalaisuudestanne, joka antaa teille turvaa, kuvittelette
tällälailla kenties eristävänne itsenne muiden maiden ongelmista, jotka
eivät teille tietenkään kuulu.
Olette valmis sotimaan ja kuolemaan maanne puolesta, jotta se säilyisi
tuleville lapsillenne ja jota myös toivotte lapsenne puolustavan hengellään.
Teille tuo maanosa on siis sinänsä on se tärkeä asia, ei suinkaan teidän lapsenne,
jälkipolvenne tulevaisuus.
Mutta, jos näette kuinka tuo "minäksi", minun maakseni, minun
puolueekseni kutsumamme itsekkyys syntyy ja takertuu psykologisesti
vääristyneeseen, aatteeseenne tai illuusioon kotimaastanne, kun näette
sen tuhoisat ja ristiriitaa synnyttävät vaikutukset, sillä hetkellä ette kuulu
mihinkään maahan, mihinkään puolueeseen, mihinkään uskontoon. Vasta
tuolloin otatte ensimmäisen askeleen sellaista vapautta kohti jota mikään,
valtio, puolue tai uskonto eivät pysty teille antamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti