Uskonnollinen elämä

Mitähän uskonnollinen elämä tarkoittaa monille tämän päivän ihmisille?Sillä, jos katsomme historiaamme taaksepäin erilaiset uskonnot ovat aina kuuluneet ihmiskunnan elämään. Jo ensimmäiset ihmiset taisivat kuvitella ja palvoa jos jonkinlaista jumalankuvaa tai uskoivat ukkosen, luonnonvoimien olevan jumalan työtä. Näinä päivinä kun ihmisen tietämys on lisääntynyt, jumaliin uskominen, uskonnot ovat tuntuneet menettävän merkityksensä.

Ennen niin tiukkaa uskonnollista elämää vietettiin käymässä kirkossa, lukemalla raamattua ja noudattamalla raamatun säätämiä käskyjä. Nyt nuo käskyt tuntuvat, jos ei täysin kadonneet , ainakaan ihmiset eivät tunnu välittävän niistä enään paljoa. Olenkin miettinyt mitä uskonnollinen elämä merkitsee itselleni.

Pienenä uskonnollinen elämä ei paljoa kiinnostanut tai mitä koulussa nyt opetettiin jeesuksesta ja muusta kristinuskon asioista. Ja nämä asiat eivät juurikaan paljoa kiinnostanut, muut asiat kiinnostivat enemmän.

Joillekkin juuri tuo voisi olla uskonnollista elämää, tutustutaan jeesuksen elämään, opitaan miten saavutetaan pelastuminen jeesuksen kautta ja elämällä hyveellistä elämää jne.. Mutta kirjoittajalle on osoitettu että, nämä kaikki ovatkin mitä luultavammin vain ajatuksen tuotetta. Kaikki uskonnot ja jumalat, niin läntiset kuin itäisetkin, perustuisivat pelkkään ajatukseen. Toisin sanoen, kun rukoilette kirkossa jumalaa, tuossa rukoilemisessa ei ole mitään pyhää, sillä se perustuu pelkkään omaheijasteiseen ajatukseenne. Ja onko ajatus pyhää? Eikö se ole tavattoman arkipäiväistä, ongelmia luovaa?

Jos te uskotte jeesukseen ja muslimi uskoo Allahiin, ettekö tällä jakautumalla luo väistämättä ristiriitaa? Tuskin se on uskonnollista elämää.Joten tällä perusteella uskomukset eivät merkitse itselleni uskonnollista elämää.

Monet luokittelevat itsensä ateistiksi, kieltävät jumalan ja luottavat vain tietoon. Mutta, tietokin on ajatuksen kokoamaa. Ja onko tiede, tieto ratkaissut ihmisyyden ongelmia tähän päivään mennessä?Joten tietämys, tietoon turvautuminen ei merkitse kirjoittajalle myöskään uskonnollista elämää.

Kun nämme totuuden tästä, kun tarkkailemme omia ajatuksiamme nimeämättä niitä, kun muodostamme oikeanlaatuisen suhtautumisen muihin ihmisiin, tästä alkaa itselläni uskonnollinen elämä. Se on oman hämmennyksen ja ristiriitaisuuden havaitsemista ja niiden päättymistä, jotta en aiheuttaisi vahinkoa vuorovaikutussuhteessani muihin ihmisiin.Juuri se on tärkeää, ei se miten voimme pelastautua ikuiseen elämään jeesuksen, allahin, buddhan tai minkä nimen nyt sille haluattekin antaa, kautta. 

"Uskonnollinen elämä alkaa, kun teissä ei ole ristiriitaa, kun tunnette rakkautta, joka ei kohdistu vain yhteen henkilöön, jolloin se olisi rajoittunutta. Jotakin, joka on ajan tuolla puolen, on siis olemassa, jos annatte sille sydämenne, mielenne ja aivonne. Eikä sen siunaus ole temppeleissä, kirkoissa eikä moskeijoissa. Tuo siunaus on siellä, missä te olette."

-Jiddu Krishnamurti