Hämmennys.

Alkuun huomautan että, otsikko "hämmennys" on vain sana (confusion) eng.

Tuo sanahan ei todella ole itse asia johon viitataan vaan symbolinen, verbaalinen ilmaisu tuosta asiasta.

En tiedä mitä tuo sana merkitsee teille, mutta itselleni sanat hämmennys, epäjärjestys, konflikti merkitsevät samaa; niiden alkulähde on sama.
Se hämmennys josta puhun, tarkoitan tuolla sanalla epäjärjestystä joka elämässämme vallitsee.

Joka aamu luet aamulehdestäsi tai illalla ilta-lehdestäsi kauheuksista joita maailmassa tapahtuu.
Joku on murhannut jonkun, joku jäi kiinni rattijuopumuksesta, joku kavaltaa jne...
Nuo kaikki ovat selvää ulkopuolista ongelmaa, mutta olemmeko varautuneita siihen että, nämä samat ongelmat eivät ole erillisiä myös sinun ja minun jokapäiväisestä elämästämme?
Nämä lehdissä lukemamme kauheudet ovat seurausta tästä samasta hämmennyksestä, jota ihminen tuottaa.
Täten tämä hämmennys ei ole henkilökohtaista.Tämä näyttää kuuluvan koko ihmiskunnalle. Jokaikinen koko maailmassa on osallisena tähän hämmennykseen. Tavalla tai toisella.


Tiedät tuon kaiken. Sitä tarkoitan sanalla hämmennys. Mutta, jos hämmennystä ei olisi, jos kaikki olisi selvää; ei olisi ahdistusta, pahoinvointia, kuka silloin haluaisi tehdä ns. pahaa?

En tiedä miten itse koette ja suhtaudutte tuohon tosiasiaan, mutta itse tunnistan tämän hämmennyksen itsessäni.

Tämä hämmennys ei ole minusta erillinen asia, eihän?
Kun olen hämmentynyt, olen tuo hämmentyneisyys, se ei ole minusta erillistä.
Mutta, jos eristän itseni tarkkailijaksi, joka tarkkailee tuota hämmentyneisyyttä ja tarkkailtavaksi kohteeksi, joka on tuo hämmentyneisyys, tuossa vallitsee konflikti,eikö?

Tätä Krishnamurti painotti koko ajan, tarkkailija ja tarkkailtava eivät ole erillisiä ilmiöitä.
Hän myös puhui ajatuksen rajallisuudesta, joka luo väistämättä vääriä olettamuksia todellisuudesta ja totuudesta.

Joten onko tämän hämmennyksen mahdollista tulla päätökseensä?
Onko elämässäsi, itsekeskeisyytesi keskuksen, alkulähteen, joka luo konfliktia, jonka takia tunnet että, haluat jotakin enemmän, että jotakin puuttuu, kaikki ei ole 100% täydellistä elämässäsi; onko tuon kaiken mahdollista tulla päätökseen?

Tähän tarvitaan oivalluskykyä, syvää asian ytimeen näkemistä.
Tuota oivalluskykyä joka ei ole mitattavissa älykkyystesteillä, jota ei löydy kirjoista, mutta joka saattaa olla juuri se tekijä joka näkee epäjärjestyksemme järjestyksestä.
Ja kun epäjärjestys havaitaan, se tulee päätökseensä ja jäljelle jää järjestys.
Hämmennyksestä ei siis pidä pyrkiä pääsemään eroon, mikä luo vain lisää hämmentyneisyyttä, vaan kun se ymmärretään täysin, silloin selkeys on.