On vain mysteeri.

Heittäydytäänpä tällä kertaa oikein mystiseksi mystikoksi.
Haluan vielä käsitellä tuota tuntemattomuutta, tuota salatietoa joka vasta viime aikoina on minulle alkanut todenteolla paljastumaan.
Ensiksi pitää kuitenkin erottaa salaileva tieto salatiedosta.
Salaileva tieto saattaa olla vaikkapa jossakin salaseurassa tapahtuvaa salaista jumalallisuuden tavoittelu mietiskelytekniikkaa jota, ei tietenkään paljasteta ulkopuolisille.

Itse puhun nyt siitä salatiodosta joka on kaikille avointa, jota ei voi salata. Eikä tuo mysteeri sijaitse missään kaukaisessa idänmaassa tai jonkun uskonlahkon kellarissa, vaan sen voi löytää arkipäivästä, se on siellä missä sinäkin.

Ongelma on vain se, että tuota tietoa ei järjelle ole olemassa.
Järjellä et pysty tätä mysteeriä ymmärtämään, koska järki pitää liikaa kiinni keräämästään tiedosta, kerätyistä kokemuksista, muistista.
Tieto ja kokemushan ovat aina hyvin rajoittuneita.
Uutta tietoa tulee kokoajan vanhan tilalle, joten miksei tämä sama päteisi myös ajatukseen, monellakin tasolla?

Koska ajatuksesi perustuu aina muistiin, menneisiin kokemuksiisi ja keräämääsi tietoon, on ajatuskin siten aina rajallista.
Joten hyvin tieteellisesti, vain tietämykseen täydellisesti luottava henkilö on järkähtämättömässä totuudessaan todellakin vain oman kapea-alaisen, rajoittuneen tieteellisen totuutensa orja, mikäli hän pitää tieteellisesti lähestyvää elämänkatsomustaan ainoana oikeana tienä ymmärtää elämää.
Tämä on esinmäinen seikka ymmärtää tuntemattomuutta, järki on liian rajallista ymmärtämään elämää, tuota tuntemattomuutta, muuta kuin sen tietämyksen sallimissa rajoissa.

Monet eivät saata nähdä arkipäivässä mitään kovinkaan mystistä, mitään ihmeellistä. Joillain tuo vaihtelee. Mutta, tuskin on ketään jolla ei aina välillä, vaikka jonkun järkyttävän tai mullistavan tapahtuman johdosta herää metafyysiset kysymykset mieleen:

Mistä ihmeessä tässä kaikessa oikeastaan onkaan kysymys?
Mitä on olemassaolo?
Mikä on kaikkeuden alkuperä?
Mitä kuoleman jälkeen? Jne....

Noita ikuisuus kysymyksiä, joita ihminen lienee kyselevän eniten teiniässä, varhaisaikuisuudessa nuo kysymykset yleensä jäävät monilla taka-alalle, he löytävät jonkun totuuden elämälleen sitten uskonnosta, julistautuvat ateistiksi, kehittävät jonkun oman totuuden jne..

Kirjoittajalle on jäänyt tuo vaihe ilmeisen pysyvästi :)

Joten tieto on yksi este ymmärryksen syntymisessä.
Pitää hylätä tietämys, jotta viisastuminen voisi tapahtua.
Vasta silloin voimme olla vapaita tutkimaan tuota tuntemattomuutta ja metafyysisiä kysymyksiä, kun emme ole sidottuja yhtään mihinkään ulkopuoliseen totuuteen.

Kun puhumme ulkopuolisista totuuksista, voiko nuo totuudet olla ulkopuolellasi? Mikä on tuo ulkopuoli, ulkomaailma? Ja onko se sinusta erillistä? Mistä päästäänkin kysymykseen subjektiivisen maailman ja objektiivisen maailman luonteesta.

Tämä teksti jota parhaillaan luet ja aistit silmissäsi, on vain muokkaustulosta, joka heijastuu silmänpohjaasi ja näköhermoja pitkin sähköpurkauksena kohti aivojen näkökeskuksia.
Eli tämä teksti mitä näet saattaa vaikuttaa sinusta erilliseltä, minun tuotokseltani, näytössäsi olevalta tekstiltä, mutta ei voida todella todistaa mitä on tuo, mitä todella näet. Emme voi siis todella tietää mitä ulkomaailma on.

Tuo "ulkomaailma" joka piirtyy silmiisi ei siis todella olekkaan ulkomaailmaa vaan, vain kuva siitä verkkokalvollasi, silmissämme. Täten kaikki tuo havaitsemasi ulkomaailma ei olekaan ulkomaailmaa vaan, omaa sisäistä maailmaasi, sinua itseäsi. Siis, tämä tekstikin on vain juuri sinun oman tajuntasi osaa?
Näetkö sen juuri nyt? Tämä on se hetki, jolloin jokin raja murtuu ja sinua koskettaa tuo tuntemattomuus, jolloin ymmärrät olevasi olleen aina yksin ja nuo ulkopuolella luulemasi olevat totuudet, eivät todella voikaan olla ulkopuolisia.

Mutta, kuka sitten olet sinä, tuo havaitsija joka maailmaansa katsoo?
Kuka se on? Et todella osaa sanoa sitä sillä, jokainen havainto myös havainnoijasta on vain havainto, ei havainnoija.
Muodostamasi kuva itsestäsi et ole todella sinä vaan, vain havainto itsestäsi. Todellinen itsesi on tuntematonta, mysteeri itsellesikin. Täten ei ole sisäistä maailmaakaan, koska ei ole subjektia joka sitä maailmaa havaitsisi. On vain mysteeri.

Juuri tämän maailman,arkipäivän paljastuessa täydelliseksi mysteeriksi, aukeaa ovet sellaiselle elämän ymmärrykselle, joka läpäisee kaikki, uskonnot, totuudet, tieteen suuntaukset; kaikki menettävät merkityksensä ja saavat uuden tämän "jonkin" edessä, ja jonka myötä elämä ja arki, vaikka kaikenlaista vaikeutta ja haastetta tuokin tullessaan, ei enään ole merkityksetöntä ja tylsää.


Totuus on kaikissa muodoissa, mutta se ei ole minkään muodon yksinoikeus.

-Orvo Raippamaa