Rakkaus.

Lainaan tässä tekstissä useita otteita Jiddu Krishnamurtin "Meeting Life"
Suom. (Elämän syvä haaste)- kirjasta.
Se oli ensimmäinen tutustumiseni Krishnamurtin kirjalliseen tuotantoon.
Lukiessani tuon kirjan ensimmäistä kappaletta, nimeltään "Järvi" oivalsin
heti, että nyt tämä mies kertoo juuri siitä, mitä olin koko ikäni etsinyt;
tuntenut satunnaisina ajattomina onnenhetkinä lapsuudessani ja sitten
lopulta tuntuneeni sen johonkin kadottaneen.

Mutta "se jokin" joka, kuitenkin minulle on kummitellut kaiken tämän
varhaisaikuisuuteni myrkyisten vuosieni keskellä, muuttumattomana,
nimeämättömänä, pitäen minut kuitenkin jotenkuten kasassa tällä
kaoottisella matkallani.

Tuo jokin joka läpäisee kaiken maailmassani: ihmissuhteeni,
harrastukseni,arkipäivän ongelmani, tuon kaipaamani tuntemattoman
maan mysteerin; kaiken.
Krishnamurti käyttää siitä nimitystä rakkaus.

"Sinut oli vallannut ihmeellinen, syvä hellyyden tunne, joka ei kohdistunut
mihinkään eikä kehenkään. Se oli sitä täyteyden tunnetta, jota voisi sanoa
rakkaudeksi. Tärkeintä on saada tuntuma tuohon syvyyteen. Se edellyttää
mielen hiljaisuutta sen sijaan, että pieni, typerä mieli lakkaamatta
höpöttäisi ajatuksiaan. Hiljaisuus on ainoa keino, ainoa väline, joka voi
tunkeutua sellaiseen, mihin turmeltunut ihmismieli ei ulotu"

Mitä on rakkaus? Uskaltaako siitä enään edes puhua julkisesti? Monesti
uskonnoissa puhutaan rakkaudesta lähimmäistä kohtaan. Tai rakkaudesta
jumalaa kohtaan. Onko se olemassa eri muodoissa...

"Rakkaudesta on puhuttu paljon. Jokainen nuori mies sanoo rakastavansa
jotakuta naista, pappi jumalaansa, äiti lapsiaan, ja tietenkin myös poliitikko
pelaa rakkaudella. Olemme todellakin pilanneet koko sanan ja
kuormittaneet sen merkityksettömällä sisällöllä, joka vain heijastaa omaa
sisäistä kapea-alaisuuttamme. Tämän itse luomamme kapean
merkityksen johdattamana yritämme löytää toisenlaista rakkautta, mutta
päädymme tuskaisina arkipäivän hämmennykseen ja kurjuuteen."

Monet pitävät ehkä äidin rakkautta lastaan kohtaan suurimpana rakkautena,
mikä voi tämän maan päällä olla mahdollista.
Mutta, sitten herää kysymys rakastaako hän myös miestään yhtä paljon?
Entä naapurin lapsia tai juoppoa joka on sammuneena ojanpohjalla?
Voiko rakkautta verrata? Ja voiko rakkaus olla rajallista? Onko rakkaus
rajallista, sillä jos se on rajallista, omaa kapea-alaistamme johonkin kohdistuvaa, ajatuksen tuotetta, voiko sellainen olla todellista rakkautta?

"Emme tiedä, mitä rakkaus on. Me tunnemme vain sen oireet: nautinnon,
kivun, pelon, ahdistuksen ja niin edespäin. Yritämme ratkaista oireita, ja se
on pimeässä vaeltamista. Siihen kulutamme päivämme ja yömme, kunnes
kuolema kohtaa ja kaikki on hetkessä ohi."

Krishnamurti ehdottaa että, tätä todellista rakkautta voidaan ehkä lähestyä
älyllisesti, kertomalla mitä se ei ole. Se ei ole väkivaltaa, ei kateutta; tuskin
vertailemista, kunnianhimoa.

"Mutta siinä se oli kaikkialla; vedessä, ympärilläsi, puunlehdessä,
sorsassa, joka yritti niellä liian suurta leivänpalaa ja ohitsesi ontuvassa
naisessa."

Meissä on valtavaa hämmennystä ja ristiriitoja. Monet eivät halua tai pysty
edes tiedostamaan tämän elämän kaoottisuutta. Meillä saattaa pinnallisesti
olla asiat kunnossa; taloudellinen tilanteemme on kunnossa, perheellämme
on kaikki hyvin, mutta tuon pinnan alla saattaa yhä vallita epäjärjestys.

"Kun se tulee, älä tartu siihen, älä talleta sitä kokemuksena. Kun se kerran
koskettaa, et ole enää entisesi. Anna sen vaikuttaa: jätä ahneutesi, vihasi,
yhteiskuntaan kohdistuva oikeutettu närkästyksesi. Se on melko villi ja
kesyttämätön, eikä sen kauneus ole lainkaan sellaista, mitä yleensä
arvostetaan."

Joten, mitä on rakkaus? Voiko toinen kertoa toiselle mitä se on?
Mitä on tuo mittaamaton "jokin", kuvailematon ja muuttumaton, jota ihminen
on koko historiansa aikana vuosisadasta toiseen tuntunet etsivänsä, sitä
kuitenkaan kokonaan löytämättä, ymmärtämättä että tuo jokin, onkin ehkä
lähempänä ja yksinkertaisempaa, kuin mitä kuvitella edes saattaisi.

"Ole joskus yksin, ja jos sinulla on onnea, se saattaa saapua luoksesi
katsoessasi putoavaa lehteä tai yksinäistä puuta, joka kasvaa kaukana
aukealla pellolla."